Joulusta tuli taas astetta ikimuistoisempi,
kun luonto päätti näyttää taas suunnattomat voimansa. Myrsky repi puita railvolla, jota moni ei kestänyt. Harvoin kokee yhtä erikoista tunnetta, kuin oli seuratessa ikkunasta näytelmää: puut taipuivat luokille ja lopulta luonnon arkkitehtuurin pettäsessä ne räsähtivät majesteetillisesti maahan, yksi kerrallaan. Summittaisen laskutoimituksen mukaan ympäriltämme kaatui reilusti toistasataa suurta kuusta. Maisema oli paikoin kuin sodan jäljiltä.
Illan hämärryttyä myös murskautuneeseen metsään laskeutui hiljaisuus. Oli aavemaista seistä täydessä tyvenessä ja pimeydessä. Metsään revityt aukot lepäsivät tähtitaivas kattonaan ja vain taivaanrannan äänettömät salamat rikkoivat pysähtyneen hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti