Kaikilla meillä on ystäviä, joiden elämäntehtävänä on pitää meidät muut tarkasti ajan tasalla elämästään päivittämällä sosiaalisen median statuksia tuiki tiheään. Pelkät kuulumisetkaan eivät riitä vaan samalla jaetaan kulloinenkin olinpaikka karttapalvelulla koordinaatteineen.
Monille on myös tuttua, että Facebook ja Google keräilevät klikkauksiamme ja kohdentavat ruudulle läjähtäviä mainoksia niiden mukaan, tai että kauppaketjut seuraavat ostoksiamme ja profiloivat asiakkaat sitä kautta. Melko viatonta. Mieluummin katselen minulle kohdistettua mainosta matkapalveluista tai miesten vaatteista kuin satunnaista kaupallista tiedotetta vaihdevuosipillereistä.
Olinpaikka on vielä aiemmin kuulunut tiukemmin yksityisyyden verhon taakse, mutta alati yleistyvät palvelut raottavat tuota verhoa vauhdilla. Se, jos joku tietää sijaintini ja liikkeeni, tuntuu huomattavasti karmaisevammalta kuin nettiklikkailuitteni ja tykkäämisteni paljastuminen. Pidän mielelläni nettiminäni ja fyysisen todellisuuden erossa toisistaan. En ole minkään sortin tekniikkanero tai tietoturvatietäjä, vaan kirjoitanpa seuraavaan, mitä maantieteen uudet suuntaukset mahdollistavat elämääsi katkerana kyttäävälle.
Olin Utrechtin yliopiston professorin Otto Huismanin luennolla, jolta nämä blogimerkinnän ajatukset ovat suurelta osin lähtöisin.
Ajan ja tilan maantiede yhdistää nämä ulottuvuudet ja luo meille jokaiselle aika-tila-prisman, jossa liikumme. Prisma on käytännössä potentiaalinen alue, jolla ehdimme päivän aikana liikkua. Jokainen päätös, jonka päivässämme teemme kaventaa tulevia mahdollisuuksia, kutistaa loppupäivän prismaamme. Tämä on luonnollista, sillä mitä pidemmälle aika kuluu sitä vähemmän ja lähemmäs enää ehdimme.
Oletetaan, että tiedän Facebook-profiilistasi osoitteesi, työsi, opiskelupaikkasi, ehkä kurssit joita käyt, onko autoa, pyörää, harrastuksesi, ystäväsi ja mieleiset vapaa-ajanviettopaikkasi ja -tapasi. Näiden tietojen urkkiminen ei ole monen profiilista kovinkaan haastava tehtävä. Samaten on helppo koota näistä jonkinlainen suuntaa-antava viikkoaikataulu, jonka mukaan liikut. Juju, johon "aikamaantieteilijät" kykenevät, on mallintaa maailmaasi ja liikkeitäsi niiltä väleiltä, jolloin et päivittäisikään statustasi. Työkaluilla ja ohjelmistoilla pystytään optimoimaan liikkeesi: jos tiedän sinun olleen paikassa A klo 14 ja paikassa B klo 17 ja tiedän sinun käyttävän julkista liikennettä. Näillä tiedoilla voin rajata melko tarkasti millä alueella liikut ja optimoida reitit, joita todennäköisimmin käytät, integroimalla vaikka reittioppaan data ja katuverkosto mallinnukseen mukaan. Näin lyhyesti. Malleihin voi periaatteessa lisätä mitä tahansa paikkatietoa parantamaan osumatarkkuutta.
Mallinnus perustuu myös siihen, että ihminen on lopulta hyvin yllätyksetön eläin. Aloin pohtimaan omaa päivittäistä aika-tila-polkuani ja hämmästyin, kuinka tylsä olio olenkaan. Samoja paikkoja, reittejä ja aikatauluja viikosta toiseen. Mieti hetki omaa arkeasi: kuinka blokkiutunut olet samoihin rutiineihin?
Mallit perustuvat tietenkin vain todennäköisyyksiin ja vaativat suuren määrän työtä ja osaamista. Kukaan ei tiedä aivan tarkasti missä olet silloin, kun et ole päivittänyt sijaintiasi. On silti karmiva ajatus, että joku voi piirrellä kartalle mahdollisia reittejä ja päivittäisiä polkujasi.
Nyt voit jo huokaista, että onneksi ystäväsi eivät käytä tietojasi väärin, mutta...
Luin juuri uutisen (en vain kuolemaksenikaan muista mistä), kuinka tietosuoja-asiantuntija tuli pitämään luentoa ennakkoon ilmoittautuneelle yleisölle. Yllättäen hän aloitti luennon laukomalla totuuksia hänelle ennestään tuntemattomien kuuntelijoiden elämistä. Edellisenä iltana hän oli onkinut jonkin nettipalvelun kautta luennolle osallistujien vanhoja luokkatovereiden nimiä ja tekeytyi näinä henkilöinä yleisön Facebook-kaveriksi. Vaikka yksityisasetukset olisikin viritetty kireälle, moniko meistä todella tietää kenelle elämäämme jaamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti